Asiantuntijat vaativat nyt enemmän huomiota energiankulutukseen ja kulutusta edeltäviin käytäntöihin pakkausten osalta kertakäyttöjätteen vähentämiseksi.
Fossiilisten polttoaineiden runsaan käytön ja huonojen jätehuoltokäytäntöjen aiheuttamat kasvihuonekaasut (KHK) ovat kaksi Afrikan pinnoiteteollisuuden suurimmista haasteista, ja siksi on kiireellistä löytää kestäviä ratkaisuja, jotka paitsi turvaavat alan kestävyyden, myös takaavat valmistajille ja toimijoille arvoketjussa minimaaliset liiketoimintakulut ja korkeat tulot.
Asiantuntijat vaativat nyt entistä enemmän huomiota energiankulutukseen ja kulutusta edeltäviin käytäntöihin pakkausten osalta kertakäyttöisen jätteen vähentämiseksi, jos alueen on tarkoitus tehokkaasti edistää nettonollapäästöjä vuoteen 2050 mennessä ja laajentaa pinnoiteteollisuuden arvoketjun kiertotaloutta.
Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikassa fossiilisten energialähteiden käyttö pinnoituslaitosten toiminnassa ja hyvin säänneltyjen ja valvottavien jätteenkäsittelymenettelyjen puute ovat pakottaneet jotkut maan pinnoitusyrityksistä investoimaan puhtaaseen energiantuotantoon ja pakkausratkaisuihin, joita sekä valmistajat että kuluttajat voivat käyttää uudelleen ja kierrättää.
Esimerkiksi Kapkaupungissa toimiva Polyoak Packaging, ympäristöystävällisten jäykkien muovipakkausten suunnitteluun ja valmistukseen erikoistunut yritys elintarvike-, juoma- ja teollisuussovelluksiin, sanoo, että ilmastonmuutos ja muovisaaste, jotka osittain johtuvat valmistussektorista, mukaan lukien pinnoiteteollisuus, ovat kaksi maailman "pahimmista ongelmista", joihin on saatavilla ratkaisuja innovatiivisille pinnoitemarkkinoiden toimijoille.
Yrityksen myyntipäällikkö Cohn Gibb sanoi Johannesburgissa kesäkuussa 2024, että energiasektori vastaa yli 75 prosentista kasvihuonekaasupäästöistä, ja maailmanlaajuinen energia on peräisin fossiilisista polttoaineista. Etelä-Afrikassa fossiiliset polttoaineet kattavat jopa 91 prosenttia maan kokonaisenergiasta, kun vastaava luku maailmanlaajuisesti on 80 prosenttia, ja hiili hallitsee maan sähköntuotantoa.
”Etelä-Afrikka on maailman 13. suurin kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja, ja sen energiasektori on G20-maista hiili-intensiivisin”, hän sanoo.
Gibb huomauttaa, että Etelä-Afrikan energiayhtiö Eskom ”on maailman johtava kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja, koska se päästää enemmän rikkidioksidia kuin Yhdysvallat ja Kiina yhteensä”.
Korkeilla rikkidioksidipäästöillä on vaikutuksia Etelä-Afrikan valmistusprosesseihin ja -järjestelmiin, mikä lisää puhtaiden energiavaihtoehtojen tarvetta.
Halu tukea maailmanlaajuisia pyrkimyksiä vähentää fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia päästöjä ja leikata omia toimintakustannuksiaan sekä lieventää Eskomin kustannusten aiheuttamaa jatkuvaa kuormituksen vähentämistä on ohjannut Polyoakin uusiutuvaan energiaan, jonka avulla yritys tuottaa lähes 5,4 miljoonaa kWh vuodessa.
Tuotettu puhdas energia ”säästäisi vuosittain 5 610 tonnia hiilidioksidipäästöjä, joiden imeytymiseen tarvittaisiin 231 000 puuta vuodessa”, Gibb sanoo.
Vaikka uusiutuvaan energiaan tehty investointi ei riitä tukemaan Polyoakin toimintaa, yritys on sillä välin investoinut generaattoreihin varmistaakseen keskeytymättömän virransyötön kuormituksen irtioton aikana optimaalisen tuotantotehokkuuden saavuttamiseksi.
Gibbin mukaan Etelä-Afrikka on yksi maailman huonoimmista jätehuoltokäytännöistä, ja pinnoitevalmistajien tarvitsisi innovatiivisia pakkausratkaisuja vähentääkseen uudelleenkäytettävän ja kierrätettävän jätteen määrää maassa, jossa jopa 35 prosentilla kotitalouksista ei ole minkäänlaista jätteenkeräystä. Gibbin mukaan suuri osa syntyvästä jätteestä kaadetaan laittomasti ja hävitetään kierrätyskeskuksissa, jotka usein laajentavat epävirallisia asutuskeskuksia.
Uudelleenkäytettävät pakkaukset
Suurin jätehuollon haaste tulee muovi- ja pinnoitepakkausyrityksiltä ja -toimittajilta, joilla on mahdollisuus vähentää ympäristökuormitusta pitkäkestoisilla uudelleenkäytettävissä pakkauksissa, jotka voidaan tarvittaessa helposti kierrättää.
Vuonna 2023 Etelä-Afrikan metsä- ja kalastus- sekä ympäristöministeriö kehitti maan pakkausohjeistuksen, joka kattaa neljä pakkausmateriaaliluokkaa: metallit, lasi, paperi ja muovit.
Ministeriön mukaan ohjeistuksen tarkoituksena on auttaa "vähentämään kaatopaikoille päätyvien pakkausten määrää parantamalla tuotesuunnittelua, lisäämällä tuotantokäytäntöjen laatua ja edistämällä jätteen syntymisen ehkäisemistä".
”Yksi tämän pakkausohjeistuksen keskeisistä tavoitteista on auttaa kaikenlaisten pakkausten suunnittelijoita ymmärtämään paremmin suunnittelupäätöstensä ympäristövaikutuksia ja siten edistää hyviä ympäristökäytäntöjä rajoittamatta valinnanvaraa”, sanoi entinen DFFE-ministeri Creecy Barbara, joka on sittemmin siirretty liikenneministeriöön.
Gibbin mukaan Polyoakilla yrityksen johto on ajanut eteenpäin paperipakkausten kehittämistä, jossa keskitytään "kartonkien uudelleenkäyttöön puiden pelastamiseksi". Polyoakin kartongit valmistetaan turvallisuussyistä elintarvikelaatuisesta pahvista.
”Yhden hiilikartonkitonnin tuottamiseen tarvitaan keskimäärin 17 puuta”, Gibb sanoo.
”Kartonkien palautusjärjestelmämme mahdollistaa jokaisen laatikon uudelleenkäytön keskimäärin viisi kertaa”, hän lisää ja mainitsee vuoden 2021 virstanpylvään, jolloin ostimme 1 600 tonnia uusia laatikoita ja käytimme ne uudelleen, mikä säästi 6 400 puuta.”
Gibb arvioi, että pahvilaatikoiden uudelleenkäyttö säästää yli vuoden aikana 108 800 puuta, mikä vastaa miljoonaa puuta 10 vuodessa.
DFFE arvioi, että maassa on kerätty kierrätykseen yli 12 miljoonaa tonnia paperia ja paperipakkauksia viimeisten 10 vuoden aikana. Hallituksen mukaan yli 71 % kierrätettävästä paperista ja pakkauksista kerättiin vuonna 2018, mikä on yhteensä 1 285 miljoonaa tonnia.
Mutta suurin haaste Etelä-Afrikalle, kuten monille muillekin Afrikan maille, on muovien, erityisesti muovipellettien tai -nurdien, lisääntyvä sääntelemätön hävittäminen.
”Muoviteollisuuden on estettävä muovipellettien, -hiutaleiden tai -jauheiden leviäminen ympäristöön valmistus- ja jakelulaitoksista”, Gibb sanoi.
Polyoakilla on parhaillaan käynnissä "catch that pellet drive" -kampanja, jonka tavoitteena on estää muovipellettien pääsy Etelä-Afrikan hulevesiviemäreihin.
”Valitettavasti muovipellettejä luullaan monien kalojen ja lintujen herkullisiksi aterioiksi sen jälkeen, kun ne päätyvät hulevesiviemäreihin, joista alavirtaan mereen ja lopulta rannoillemme.”
Muovipelletit ovat peräisin rengaspölystä saatavasta mikromuovista ja nailon- ja polyesterivaatteiden pesusta ja rumpukuivauksesta peräisin olevasta mikrokuidusta.
Ainakin 87 % mikromuoveista on kaupattu tiemerkinnöissä (7 %), mikrokuiduissa (35 %), kaupunkipölyssä (24 %), renkaissa (28 %) ja nurmissa (0,3 %).
Tilanne todennäköisesti jatkuu, sillä DFFE:n mukaan Etelä-Afrikalla ei ole "laajamittaisia kuluttajajätteen käsittelyohjelmia biohajoavien ja kompostoituvien pakkausten erottelua ja käsittelyä varten".
”Tämän seurauksena näillä materiaaleilla ei ole luontaista arvoa virallisille tai epävirallisille jätteenkeräilijöille, joten tuotteet todennäköisesti jäävät ympäristöön tai parhaimmillaan päätyvät kaatopaikalle”, DFFE sanoi.
Tämä siitä huolimatta, että kuluttajansuojalain pykälien 29 ja 41 sekä vuoden 2008 standardilain pykälien 27(1) ja {2) nojalla on olemassa vääriä, harhaanjohtavia tai petollisia väitteitä tuotteiden ainesosista tai suorituskykyominaisuuksista, sekä yrityksiä väittämästä väärin perustein tai toimimasta tavalla, joka todennäköisesti "luo vaikutelman, että tuotteet ovat Etelä-Afrikan kansallisen standardin tai muiden Etelä-Afrikan standardien mukaisia".
Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä DFFE kehottaa yrityksiä vähentämään tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutuksia koko niiden elinkaaren ajan, ”koska ilmastonmuutos ja kestävä kehitys ovat yhteiskunnan suurimpia haasteita tänä päivänä, se on ensiarvoisen tärkeää.”
Julkaisun aika: 22. elokuuta 2024
