Uudet projektit Venäjän öljy- ja kaasuteollisuudessa, myös arktisella mannerjalustalla, lupaavat jatkuvaa kasvua kotimaisille korroosionestopinnoitteiden markkinoille.
COVID-19-pandemia on aiheuttanut valtavan, mutta lyhytaikaisen, vaikutuksen maailman hiilivetymarkkinoihin. Huhtikuussa 2020 maailmanlaajuinen öljyn kysyntä laski alimmalle tasolle sitten vuoden 1995, mikä veti Brent-raakaöljyn vertailuhinnan 28 dollariin tynnyriltä öljyn ylijäämätarjonnan nopeimman kasvun jälkeen.
Jossain vaiheessa Yhdysvaltain öljyn hinta on jopa kääntynyt negatiiviseksi ensimmäistä kertaa historiassa. Nämä dramaattiset tapahtumat eivät kuitenkaan näytä pysäyttävän Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuden toimintaa, sillä hiilivetyjen maailmanlaajuisen kysynnän ennustetaan elpyvän nopeasti.
Esimerkiksi IEA odottaa öljyn kysynnän elpyvän kriisiä edeltäneelle tasolle jo vuonna 2022. Kaasun kysynnän kasvun – huolimatta vuoden 2020 ennätyksellisestä laskusta – pitäisi palautua pitkällä aikavälillä jossain määrin johtuen maailmanlaajuisesta hiilestä kaasuun siirtymisestä sähköntuotannossa.
Venäläiset jättiläiset Lukoil, Novatek ja Rosneft sekä muut suunnitelmat käynnistää uusia öljyn ja kaasun tuotantohankkeita sekä maalla että arktisella mannerjalustalla. Venäjän hallitus näkee arktisten varantojensa hyödyntämisen nesteytetyn maakaasun (LNG) avulla energiastrategiansa ytimessä vuoteen 2035 asti.
Tässä tilanteessa myös Venäjän korroosionestopinnoitteiden kysynnän ennustetaan olevan valoisa. Moskovalaisen ajatushautomo Discovery Research Groupin tekemän tutkimuksen mukaan tämän segmentin kokonaismyynti oli 18,5 miljardia ruplaa vuonna 2018 (250 miljoonaa dollaria). Venäjälle tuotiin pinnoitteita 7,1 miljardin ruplan (90 miljoonan dollarin) arvosta, vaikka analyytikoiden mukaan tuonti tässä segmentissä onkin laskussa.
Toinen moskovalainen konsulttitoimisto, Concept-Center, arvioi, että markkinoiden fyysinen myynti vaihteli 25 000–30 000 tonnin välillä. Esimerkiksi vuonna 2016 korroosionestopinnoitteiden markkinoiden arvoksi Venäjällä arvioitiin 2,6 miljardia ruplaa (42 miljoonaa dollaria). Markkinoiden uskotaan kasvaneen tasaisesti viime vuosina keskimäärin kahdesta kolmeen prosenttia vuodessa.
Markkinaosapuolet ovat luottavaisia siihen, että pinnoitteiden kysyntä tässä segmentissä kasvaa tulevina vuosina, vaikka COVID-19-pandemian vaikutukset eivät ole vielä laantuneet.
”Ennusteidemme mukaan kysyntä kasvaa hieman [tulevina vuosina]. Öljy- ja kaasuteollisuus tarvitsee korroosionesto-, kuumuutta-, palonesto- ja muita pinnoitteita uusien projektien toteuttamiseksi. Samaan aikaan kysyntä on siirtymässä kohti yksikerroksisia monifunktionaalisia pinnoitteita. Koronaviruspandemian seurauksia ei tietenkään voida sivuuttaa, sillä se ei muuten ole vielä ohi”, sanoi venäläisen pinnoitetuottajan Akrusin toimitusjohtaja Maksim Dubrovski. ”Pessimistisen ennusteen mukaan rakentaminen [öljy- ja kaasuteollisuudessa] ei välttämättä etene aiemmin suunnitellusti.”
Valtio ryhtyy toimiin investointien edistämiseksi ja suunnitellun rakentamisvauhdin saavuttamiseksi.”
Hintakilpailun ulkopuolinen kilpailu
Industrial Coatingsin mukaan Venäjän korroosionestomaalimarkkinoilla on ainakin 30 toimijaa. Johtavia ulkomaisia toimijoita ovat muun muassa Hempel, Jotun, International Protective Coatings, Steelpaint, PPG Industries, Permatex ja Teknos.
Suurimmat venäläiset toimittajat ovat Akrus, VMP, Russian Paints, Empils, Moscow Chemical Plant, ZM Volga ja Raduga.
Viimeisten viiden vuoden aikana jotkut ei-venäläiset yritykset, kuten Jotun, Hempel ja PPG, ovat paikallisesti valmistaneet korroosionestoaineita Venäjällä. Tällaisen päätöksen taustalla on selkeä taloudellinen peruste. ZIT Rossilberin johtajan Azamat Gareevin arvion mukaan uusien korroosionestoaineiden lanseerauksen takaisinmaksuaika Venäjän markkinoille on kolmesta viiteen vuotta.
Industrial Coatingsin mukaan tätä Venäjän pinnoitemarkkinoiden segmenttiä voitaisiin kuvailla oligopsonyksi – markkinamuodoksi, jossa ostajien määrä on pieni. Myyjien määrä sitä vastoin on suuri. Jokaisella venäläisellä ostajalla on melko tiukat sisäiset vaatimukset, joita toimittajien on noudatettava. Asiakkaiden vaatimusten väliset erot voivat olla dramaattisia.
Tämän seurauksena tämä on yksi harvoista Venäjän pinnoiteteollisuuden segmenteistä, joissa hinta ei ole yksi tärkeimmistä kysyntää määrittävistä tekijöistä.
Esimerkiksi Rosneft hyväksyi 224 erilaista korroosionestoainetta Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuden pinnoitetoimittajien rekisterin mukaan. Vertailun vuoksi Gazprom hyväksyi 55 pinnoitetta ja Transneft vain 34.
Joissakin segmenteissä tuonnin osuus on melko korkea. Esimerkiksi venäläiset yritykset tuovat maahan lähes 80 prosenttia offshore-projektien pinnoitteista.
Kilpailu Venäjän korroosionestopinnoitteiden markkinoilla on erittäin kovaa, sanoi Moskovan kemiantehtaan pääjohtaja Dmitri Smirnov. Tämä kannustaa yritystä pysymään kysynnän mukana ja käynnistämään uusien pinnoituslinjojen tuotantoa muutaman vuoden välein. Yhtiöllä on myös palvelukeskuksia, jotka valvovat pinnoitteiden levitystä, hän lisäsi.
”Venäläisillä pinnoiteyrityksillä on riittävästi kapasiteettia tuotannon laajentamiseen, mikä vähentäisi tuontia. Suurin osa öljy- ja kaasuyhtiöiden pinnoitteista, mukaan lukien offshore-projektien pinnoitteet, valmistetaan Venäjän tehtailla. Nykyään kaikkien maiden on taloudellisen tilanteen parantamiseksi tärkeää lisätä omien tuotteidensa tuotantoa”, Dubrobsky sanoi.
Industrial Coatings raportoi paikallisiin markkina-analyytikoihin viitaten, että ruosteenestopinnoitteiden tuotannon raaka-aineiden pula on yksi tekijöistä, jotka estävät venäläisiä yrityksiä laajentamasta markkinaosuuttaan. Esimerkiksi alifaattisista isosyanaateista, epoksihartseista, sinkkipölystä ja joistakin pigmenteistä on pulaa.
”Kemianteollisuus on erittäin riippuvainen tuontiraaka-aineista ja herkkä niiden hinnoittelulle. Uusien tuotteiden kehittämisen Venäjällä ja tuonnin korvaamisen ansiosta pinnoiteteollisuuden raaka-aineiden tarjonnassa on positiivisia trendejä”, Dubrobsky sanoi.
”Kapasiteettia on lisättävä entisestään, jotta voidaan kilpailla esimerkiksi aasialaisten toimittajien kanssa. Täyteaineita, pigmenttejä, hartseja, erityisesti alkydi- ja epoksihartseja, voi nyt tilata venäläisiltä valmistajilta. Isosyanaattikovettimien ja funktionaalisten lisäaineiden markkinat kattavat pääasiassa tuonti. Näiden komponenttien tuotannon kehittämisen mahdollisuuksista on keskusteltava valtiotasolla.”
Offshore-projektien pinnoitteet valokeilassa
Ensimmäinen venäläinen offshore-projekti oli Prirazlomnayan jäänkestävä öljyntuotantolautta Petšoranmerellä Novaja Zemljan eteläpuolella. Gazprom valitsi International Paint Ltd:n Chartek 7 -alustan. Yhtiön kerrotaan ostaneen 350 000 kg pinnoitetta lautan korroosionestosuojaamiseksi.
Toinen venäläinen öljy-yhtiö Lukoil on operoinut Korchaginin öljy-lauttaa vuodesta 2010 ja Philanovskojen öljy-lauttaa vuodesta 2018, molemmat Kaspianmerellä.
Jotun toimitti korroosionestopinnoitteet ensimmäiseen projektiin ja Hempel toiseen. Tässä segmentissä pinnoitteille asetetut vaatimukset ovat erityisen tiukat, koska pinnoituslakimiehen entisöinti veden alla on mahdotonta.
Offshore-segmentin korroosionestopinnoitteiden kysyntä on sidoksissa maailmanlaajuisen öljy- ja kaasuteollisuuden tulevaisuuteen. Venäjä omistaa noin 80 prosenttia arktisen mannerjalustan alla olevista öljy- ja kaasuvaroista sekä suurimman osan tutkituista varannoista.
Vertailun vuoksi Yhdysvalloilla on hallussaan vain 10 prosenttia mannerjalustan öljyvaroista, ja niitä seuraavat Kanada, Tanska, Grönlanti ja Norja, jotka jakavat loput 10 prosenttia keskenään. Venäjän arvioidut tutkitut offshore-öljyvarat ovat yhteensä viisi miljardia öljyekvivalenttitonnia. Norja on kaukainen kakkonen miljardin tonnin todistetuilla varoillaan.
”Mutta useista syistä – sekä taloudellisista että ympäristöön liittyvistä – näitä varoja ei välttämättä saada talteen”, sanoo Anna Kireeva, ympäristönsuojelujärjestö Bellonan analyytikko. ”Useiden arvioiden mukaan öljyn maailmanlaajuinen kysyntä saattaa tasaantua jo neljän vuoden kuluttua, vuonna 2023. Myös valtavat öljyn varaan rakennetut valtion sijoitusrahastot vetäytyvät pois öljyalan investoinneista – tämä voi vauhdittaa maailmanlaajuista pääoman siirtymistä pois fossiilisista polttoaineista, kun hallitukset ja institutionaaliset sijoittajat kaatavat varoja uusiutuvaan energiaan.”
Samaan aikaan maakaasun kulutuksen odotetaan kasvavan seuraavien 20–30 vuoden aikana – ja kaasu muodostaa suurimman osan Venäjän luonnonvaroista paitsi arktisella mannerjalustalla myös maalla. Presidentti Vladimir Putin on sanonut pyrkivänsä tekemään Venäjästä maailman suurimman maakaasun toimittajan – epätodennäköinen mahdollisuus, kun otetaan huomioon Moskovan kilpailu Lähi-idästä, Kireeva lisäsi.
Venäläiset öljy-yhtiöt kuitenkin väittivät, että hyllyprojektista tulee todennäköisesti Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuden tulevaisuus.
Yksi Rosneftin tärkeimmistä strategisista alueista on hiilivetyvarojen kehittäminen mannerjalustalla, yhtiö sanoi.
Rosneftin verkkosivuillaan julkaisemassa lausunnossa todetaan, että tänä päivänä, kun lähes kaikki merkittävät maalla sijaitsevat öljy- ja kaasukentät on löydetty ja kehitetty, ja kun teknologiat ja liuskeöljyn tuotanto kasvavat nopeasti, on kiistatonta, että maailman öljyntuotannon tulevaisuus sijaitsee Maailmanmeren mannerjalustalla. Venäjän mannerjalustalla on maailman suurin pinta-ala: yli kuusi miljoonaa neliökilometriä, ja Rosneft on suurin Venäjän mannerjalustan lisenssien haltija, yhtiö lisäsi.
Julkaisun aika: 17. huhtikuuta 2024
